Kun tänään syksyisen illan hämärtyessä lenkityksen päälle halailin Mimmiä, joka on meidän Mantun sisko ihka ensimmäisestä leo pentueestani, muistot tulvivat mieleeni ja taisi siinä muutama kyynelkin tipahtaa poskelle..vaivuin muisteloihin...kuinka se kaikki alkoi ; Suurin haaveeni oli saada joskus leo pentue Olin kasvattanut toki monta hyvää pentuetta kultaisia noutajia, pyreneitten paimenkoiraa jne. mutta koska ensimmäinen leoni ,maailman kultaisin Tara ,joka vei sydämeni tälle rodulle ei ollut jalostuskelpoinen lonkiltaan ja toinen Sissi ei ollut muuten mielestäni jalostukseen sopiva jäi sieluuni kytemään jonkin asteinen kaiverrus ja jo pakkomielle "tahdon oman leo pentueen" koska rotu oli jo siinä vaiheessa vienyt minut mukanaan Olin jo luopua toivosta kunnes alkoi tapahtua. Asiakkaana hoitolassa oli jo muutaman kerran vieraillut leo neidit Bella ja Sabi ja kun tämä perhe kertoi joutuvansa luopumaan Sabista ja siis saattelemaan sen koirien taivaaseen, koska se oli jo kiertänyt monta paikkaa 3v elämänsä aikana eikä jotenkin sopeutunut Bellan kaveriksi niin ehdotin ,että jättävät Sabin minulle ! Olinhan jo Sabille tuttu ,enkä voinut mitenkään ymmärtää ,että terve,ihana 3v tyttö jouduttaisiin nukuttamaan tästä syystä. Niinpä Bella lähti kotiin ja Sabi jäi minun kanssa. Jo heti tiesin ,että ratkaisu oli oikea-Sabi oli kuin kotonaan ja otti minut täydellä sydämellä omaksi ihmiseksi, joka siltä olikin puuttunut koko elämänsä taipaleella. Sabi ei jättänyt minua hetkeksikään ja niinpä terveystarkastusten yms jälkeen ryhdyimme vaadittaviin näyttely ym touhuihin ja kaikki alkoi siis alusta . Sabi oli oppivainen ja älykäs tyttö ja saimme kuin saimmekin kaikki jalostukseen vaadittavat tulokset. Sitten alkoikin rumba ja Reposen Soilen avustuksella löysin hyviä uroksia ja kävimme astutusmatkoilla Kajaania myöten, mutta koska Sabi oli suurikokoinen narttu ja itsekkin vielä olin kokematon näin isojen koirien astuttelussa  ei onni meitä suosinut. Lopulta löytyi uros ,jonka omistaja ymmärsi pyyntöni, että uros olisi korokkeella ,että ylettyy astumaan ja niinpä viidessä minuutissa homma hoituikin. Jännitystä kesti ja kun lopulta sain ensimmäiset leonbergin vauvat kämmenelleni oli onneni huipussaan.

Siitä on nyt kulunut 8.5 vuotta. Kolme kaunista tyttöä ja yksi suuri pojan möllikkä täyttivät sydämeni toiveen.Mantu, Mimmi ja Venla sekä Salttu poika saivat alunperin raamatulliset nimet ;Miriam,Martha, Mataleena ja Metusalem. Suuren suureksi surukseni Sabi äiti menehtyi 8viikkoa synnytyksen jälkeen luusyöpään ,joka vei sen nopeasti ja tätä suunatonta aukkoa sydämessäni paikkamaan jätin kotiin  Mantu-tytön ja Salttu pojan yhdessä kasvamaan.Yhdessä kuljettiin sitten ihania pentu aikoja ja opeteltiin uusia asioita. Käytiin mätsäreissä ja näyttelyissä ja kaikki näytti niin hyvältä-kunnes surujen suru kosketti jälleen ja Salttu poika- oma suuri sydämellinen leijonakuninkaan alkuni- sairastui imusolmuke syöpään 2.5 vuotiaana ja joulukuussa olimme vielä Messarissa näyttelyissä , mutta tammikuuun lopussa nukkui Salttu jo ikiunta pihapiirissäni. Se olikin surutyö joka kesti loputtomiin ja Mantu sisko jäi niin yksin ja onnettomaksi.Mimmi sisko muutti sitten Kauhavalle Bellan kaveriksi ja Venla tyttö meni keski Suomeen . Nyt nämä tytöt ovat edelleen terveitä ja ikäisekseen erittäin pirteitä 8.5 vuotiaita leijonarouvia kukin tahollaan. Mantu on tehnyt minulle kaksi ihanaa leo pentuetta Potterit ja Leijonakuninkaat, joista minulle ollut iloa yltä kyllin. Mantu itsekkin osaa ilahduttaa meitä kaikkia veikeällä ja leikkisellä luonteellaan ja jatkuvalla äidillisellä hoivallaan hoitelee nämä omat ja muutkin nuorempansa.

Mimmi tyttö se käy meillä joskus viikon visiitillä kun perheensä lomailee ja saammekin nauttia yhdessä olosta aina täydellä riemulla. Kuten sisarukset tässä muutama päivä sitten;

Tässä Mimmi poseeraa mumman kanssa;

Venla siskoa emme ole montaa kertaa lähdön jälkeen päässet tapamaan , mutta kuulumisia ja kuvia on saatu aina silloin tällöin ja hyvin menee Venlallakin, täysin terve ollut ,mutta viime kesänä silmään tuli niin pahasti kaihi ,että silmä jouduttiin poistamaan. Siitäkin leikkauksesta Venla toipui hyvin ja nyt ei juuri huomakkaan silmän puuttumista.kova likka uimaan ja muutenkin samanlainen energiapakkaus kuin sisarensa, eikä ikäkään tunnu missään tällä kolmikollaNäillä eväillä vastoinkäymisten vahvistamina onkin Zapparal`s kennel saanut monta ihanaa leo pentuetta ja näin tämä suuri toiveeni, jonka en koskaan uskonut toteutuvan-onkuin onkin toteutunut ja antanut elämääni paljon, paljon sisätöä ja rikkautta ja rakkautta!! Kiitos siitä taivaan isä !!  

                              Piristävän lisän tähän leijonantäyteiseen elämäämme on tuonut uusi aluevaltauksemme pikku russelit, jotka Aino russeli kuin huomaamatta pyöräytti iloksemme viime kesänä. Pikku Papu on Peppen kaverina ja riiviöitsee Kallion kaupungin osaa muiden taiteilijoiden tavoin

Papun korvat kohoaa kohti korkeuksia ,joten persoonallisuuttakin löytyyihanaa seurata kuinka paljon pieni russelipoika voi tuoda iloa Peppen ja Joken jokapäiväiseen eloon Siskonsa Tuuva ja Nadi käyvätkin sitten usein meitä Neelan kanssa ilahduttamassa ja kasvavat ja kehittyvät hurjaa vauhtia yhdessä.

Näillä mietteillä, muisteloissa ja kiitollisina tästä kaikesta onkin hyvä mennä nukkumaan viiden leijonan kainaloon-niistä kolme on ed. mainitun tarinan tuloksia ja ne kaksi onkin sitten tarina erikseen